sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Faith never knows where it is being led, but it loves and knows the One who is leading. -Oswald Chambers

Arki. Siinä se sana nyt on, jota oon yrittänyt vältellä mahdollisimman pitkään. Kuluneella viikolla on tullut kuukausi täyteen Kiinasta lähdöstä ja kohta on jo samanlainen Suomessakin vietetty ja opiskeluihin palattu. Niin oudolta kuin se tuntuukin asua taas yksin, niin kai siihen lopulta tottuu, vaikka ei ensimmäisenä tahtoisi. Huomaan, että rakastan yhteisöllisyyttä ja sitä että mulla on ihmisiä ympärillä, siksi onkin tuntunut enemmänkin kuin hassulta kävellä taas oman kotikaupungin katuja kun ei oo ketään mailla eikä halmeilla. Oikeesti onko Suomessa näin vähän ihmisiä tai jotain. Eipähän ihmiset yritä tunkea samaan hissiin, jos siis hissillä joskus matkustaisin.

Tunnen, että jollain tavalla on vain päästettävä irti ja annettava mennä, vaikka se kuinka vaikeeta itsestä olisikin. Huomaan, että paluu Suomeen ja arkeen on ollut paljon vaikeampaa kuin olisi voinut kuvitella, moni varmaan onkin päätynyt kuulemaan mun juttuja, että oli melkeimpä vaikeempaa lähtee Kiinasta pois ku Suomesta sinne. Totta joka sana. Ennen kuin vuosi vaihtui mietin kuinka viime vuosi kiisi vaan ohitse supernopeasti, mutta niin täynnä huikeita juttuja. Kun ajattelen mitä kaikkea yhteen vuoteen on mahtunut, oon kiitollinen jokaisesta upeasta ihmisestä joihin oon saanut tutustua tai tavata sekä niistä jotka ovat pysyneet mun messissä mukana, uskomattomista johdatuksista ja tilanteista, joita voi sitten jälkeenpäin mietiskellä. Kuten Ekklesia opetuslapseuskoulu, varastetun pyörän perässä juokseminen, ystävän häät, lukuisat kuvat tuntemattomien kiinalaisten kanssa, yörukouskokoukset, Pekingin muurilla seisominen tai Halong bayn sokeritolppa vuorien näkeminen sekä kaikki kauniit ihmiset ja ihanampaakin ihanat auringonlaskut. Unohtamatta uskomatonta matkaa Saksaan, Awakening Europeen, tai hysteerisiä naurukohtauksia. Niin vuosi 2015 on ollut upea, täynnä johdatusta ja Jumalan läsnäoloa. Viime vuosi on saanut mut vaan rakastumaan elämään ja Jeesukseen lisää. En tiiä mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan, mutta tiiän että aivan super huikeita juttuja on luvassa, sillä nää kuluneet viikot ovat lupailleet jo niin paljon.


Tällä hetkellä mun tavoitteena on oppia laittamaan ruokaa ihan itse, myöskin sellaista jota voi toisille tarjota sekä nauttia elämästä täysin siemauksin. Ajattelin, että nyt on blogin aika jäädä määrittämättömälle tauolle, saattaa olla että palailen vielä jossain välissä tänne kirjoittelemaan ajatuksista, seikkailuita ja reissuista. Siihen asti ja sen jälkeenkin haluun toivottavaa jokaiselle aivan mahtavia seikkailuja sekä iso kiitos kaikille mua tukeneille, auttaneille, mun puolesta rukoileille, kaikille jotka ovat jollain tavalla eläneet mun mukana. Kiitos.

-Salla

Ainiin, kirjoittelin tossa pari viikkoa sitten matkasta Vietnamissa ja Thaimaassa, siihen tekstiin pääset tästä.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Hanoi-Bangkok

Tosiaan vaihtoajan jälkeen suuntasin vielä hiukan lomailemaan Vietnamiin ja Thaimaaseen. Vietnam on maa, joka on kiinnostanut mua pitkän aikaa osittain sen historian takia, mutta eniten kulttuurin ja elinolojen takia. Alumperin halusin mennä Japaniin, mutta totesin kyseisen maan olevan opiskelijan kukkarolle aivan liian kallis, joten Vietnam oli helppo valinta. Vaikka mulla menikin aikaa valitessa mihin kaupunkiin haluan siellä matkustaa, lopulta päädyin Hanoihin Halong Bayn takia. En voi kyllä sanoa katuvani valitaani ollenkaan, sillä Vietnam paljastui kaikkien odotusten mukaan kauniiksi maaksi ystävällisine ihmisineen ja lukemattomine moottoripyörineen. Vietnamissa on paljon samaa viehätystä kuin Nepalissa.

Hanoissa oltiin siis mun pikkuveljen kanssa sunnuntaista lauantaihin. Meillä oli hotelli vanhassa kaupungissa ja sieltä pääsi mukavasti reippailemalla ympäri vanhaa kaupunkia ja muitakin kohteita. Ei taidettu koko viikon aikana käyttää ollenkaan tuktukia tai taksia muuten kuin matkoilla lentokentälle. Hanoissa aikaa voi kivasti käyttää ihaniin pieniin kahviloihin ja sokkeloiseen Vanhaan kaupunkiin. Hintataso on aika alhainen ja tinkaaminen sallittavaa. Jos vinkkejä voisi antaa niin sanoisin, että siellä kannattaa mennä viikonlopun iltamarkkinoille sekä vesinukketeatteriin, koska sellaista kokemusta ei saa muualta. Paljon luin juttuja, että tavaroita varastellaan ja pitää olla tarkkana mutta meiltä ei kyllä hävinnyt reissun aikana mitään.
Hanoista löytyy niin vietnamilaisten katuruokia kuin hieman hienompiakin ravintoloita, joiden palveluntaso ja annosten hienous on Suomessa sellaista luokkaa, että harvoin tulee käytyä. Kuitenkin koko aterian alkupaloista lähtien voi saada 25 euroon. Eli ei paha ollenkaan. Meidän matkan pääkohta siellä taisi todellakin olla Halong Bay, vaikka tutustuttiin myös paikallisempiin nähtävyyksiin kuten naistenmuseoon ja vanhaan vankilaan.





Halong Bayssa en voinut kuin vaan ihmetellä sitä miten Jumala on luonut kaiken ylistämään ja koroittamaan Häntä. Kaikki ne 1600 sokeritolppavuortakin tuntuivat vaan huutavan Hänen nimeään. Oli täysin mykistävää katsoa sellaisia näkymiä ja sit myöhemmin juttelinkin mun ystävän kanssa siitä, miten Jumala on luonut kaiken sanallaan ylistämään ja koroittamaan Häntä, siihen ihana ystäväni totesi mieti mitä Jumala voi tehdä käsillään! Menee niin paljon mun ymmärryksen yli tää kaikki, onneksi mulla on lupa olla tajuamatta jokaista pientä seikkaa ja nauttia vaan kaiken ihanan näkemisestä ja kokemisesta Taivaan Isän kanssa. Samoihin fiiliksiin pääsin kun lennettiin  kotimatkalla Himalajan vuoriston viertä Intian ja Pakistanin yli, vetää aivan sanattomaksi sellaiset näkymät.





Toinen meidän matka kohteista oli Thaimaa ja siellä Bangkok, ajatus pysähtyä pariksi päivää sinne lähti siitä, että voisin olla siellä yhden yön pitkällä lentovaihdolla. Lopulta kuitenkin pidensin aikaa kolmeen päivään ja oli ihanaa viettää aikaa sellaisessa lämmössä Vietnamin ja Kiinan viileyden jälkeen. Tuli ainakin saatua koko aurinkoannos kevääksi täyteen, vaikka eihän täällä Suomessa enää niin pimeä oo kun luntakin tuli.  Bangokissa käytiin tutustumassa Palatsialueeseen, China towniin, joka oli muuten paljon hullumpi kuin Kiinassa mitkään markkinat. Jos meette Bangokiin niin se on paikka, joka kannattaa kokea, sinne kannattaa varustautua juomapullon kanssa hyvin syöneenä ja olla valmis siihen että joka puolella on paljon ihmisiä. Käytiin myös paikallisessa eläintarhassa sekä parilla eri markkinoilla. Viimeinen päivä meni ostoksilla tuliaisia hankkiessa.



-Salla