Faith never knows where it is being led, but it loves and knows the One who is leading. -Oswald Chambers

Arki. Siinä se sana nyt on, jota oon yrittänyt vältellä mahdollisimman pitkään. Kuluneella viikolla on tullut kuukausi täyteen Kiinasta lähdöstä ja kohta on jo samanlainen Suomessakin vietetty ja opiskeluihin palattu. Niin oudolta kuin se tuntuukin asua taas yksin, niin kai siihen lopulta tottuu, vaikka ei ensimmäisenä tahtoisi. Huomaan, että rakastan yhteisöllisyyttä ja sitä että mulla on ihmisiä ympärillä, siksi onkin tuntunut enemmänkin kuin hassulta kävellä taas oman kotikaupungin katuja kun ei oo ketään mailla eikä halmeilla. Oikeesti onko Suomessa näin vähän ihmisiä tai jotain. Eipähän ihmiset yritä tunkea samaan hissiin, jos siis hissillä joskus matkustaisin.

Tunnen, että jollain tavalla on vain päästettävä irti ja annettava mennä, vaikka se kuinka vaikeeta itsestä olisikin. Huomaan, että paluu Suomeen ja arkeen on ollut paljon vaikeampaa kuin olisi voinut kuvitella, moni varmaan onkin päätynyt kuulemaan mun juttuja, että oli melkeimpä vaikeempaa lähtee Kiinasta pois ku Suomesta sinne. Totta joka sana. Ennen kuin vuosi vaihtui mietin kuinka viime vuosi kiisi vaan ohitse supernopeasti, mutta niin täynnä huikeita juttuja. Kun ajattelen mitä kaikkea yhteen vuoteen on mahtunut, oon kiitollinen jokaisesta upeasta ihmisestä joihin oon saanut tutustua tai tavata sekä niistä jotka ovat pysyneet mun messissä mukana, uskomattomista johdatuksista ja tilanteista, joita voi sitten jälkeenpäin mietiskellä. Kuten Ekklesia opetuslapseuskoulu, varastetun pyörän perässä juokseminen, ystävän häät, lukuisat kuvat tuntemattomien kiinalaisten kanssa, yörukouskokoukset, Pekingin muurilla seisominen tai Halong bayn sokeritolppa vuorien näkeminen sekä kaikki kauniit ihmiset ja ihanampaakin ihanat auringonlaskut. Unohtamatta uskomatonta matkaa Saksaan, Awakening Europeen, tai hysteerisiä naurukohtauksia. Niin vuosi 2015 on ollut upea, täynnä johdatusta ja Jumalan läsnäoloa. Viime vuosi on saanut mut vaan rakastumaan elämään ja Jeesukseen lisää. En tiiä mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan, mutta tiiän että aivan super huikeita juttuja on luvassa, sillä nää kuluneet viikot ovat lupailleet jo niin paljon.

Tällä hetkellä mun tavoitteena on oppia laittamaan ruokaa ihan itse, myöskin sellaista jota voi toisille tarjota sekä nauttia elämästä täysin siemauksin. Ajattelin, että nyt on blogin aika jäädä määrittämättömälle tauolle, saattaa olla että palailen vielä jossain välissä tänne kirjoittelemaan ajatuksista, seikkailuita ja reissuista. Siihen asti ja sen jälkeenkin haluun toivottavaa jokaiselle aivan mahtavia seikkailuja sekä iso kiitos kaikille mua tukeneille, auttaneille, mun puolesta rukoileille, kaikille jotka ovat jollain tavalla eläneet mun mukana. Kiitos.

-Salla

Ainiin, kirjoittelin tossa pari viikkoa sitten matkasta Vietnamissa ja Thaimaassa, siihen tekstiin pääset tästä.