Xi'an

Toinen matkakohteemme oli Kiinan entinen pääkaupunki Xi'an. Xi'an on tunnettu terrakottasotilaistaan, kaupungin muurista, vihreästä teestä ja graattiomenoista sekä paikallisista ruuista kuten karitsanleipäkeitosta ja kiinalaisista hampurilaisista. Lisäksi Xi'annissa sijaitsee muslimikortteli ja moskeija. 

Kuten aikaisemminkin Pekingiin lähtiessä meillä oli junaliput jo valmiina ja lauantai aamuna otimme reppumme ja aloitimme matkamme tuohon ikivanhaan kaupunkiin. Tällä kertaa vältyttiin taksilla matkustamiselta ja päästiin helposti metrolla juna-asemalle. Asemalla mukavan oloinen mies auttoi meidät löytämään lähtevien junien terminaaliin, jonne oli itsekin matkalla. Kämppikset ovatkin kuittailleet mulle "mun kiinalaisista poikaystävistä" joita mulla on heidän mukaansa pilvin pimein ja kuullemma koko ajan tulee uusia. Ite en oo kyllä huomannut ainuttakaan poikaystävää, enemmänkin uusia kavereita joiden kanssa pääsen tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Tämäkin nuorimies on naimisissa ja he vaimonsa kanssa saavat parin kuukauden sisään kaksoset. Hmmn, ehkä oon vaan hyvä tutustumaan ihmisiin enkä haluakaan olla mitenkään epäkohtelias, jos joku mulle tulee puhumaan. Kyllähän me oltaisi voitu löytää kyseinen terminaali itsekin, mutta jos toinen haluaa auttaa niin mikäs siinä. 

Junamatka kesti sellaiset viisi tuntia ja tällä kertaa meidän vaunuun tuli tennisharrastaja ryhmä. Siinä hetkessä kyllä hieman kaipaili Suomen hiljaisia junavaunuja, joissa kuulee selkeasti omat ajatuksensa. Melusta huolimatta, suurinosa matkasta tuli taitettua nukkuen tai Kiinan maaseutua katsellen. Samalla kun ohitimme toinen toistaan kauniimpia paikkoja ja suuria kaupunkeja en voinut olla miettimättä, että kuinka paljon ihmisiä elääkään tässä maassa ja silti emme ole kuulleet suurimmastakaan osasta kaupunkeja yhtään mitään. 

Ennen Xi'aniin lähtöä olimme päättäneet, että tällä kertaa reissu saa olla hieman rennompi kuin aikamme Pekingissä ja sitä se todellakin oli, meillä oli ihanasti aikaa katsella syrjäisiä kujia ja kävellä rauhassa. Lauantaina kävimme katsomassa kaupunkia kiertävää muuria sekä muslimikorttelissa syömässä. Mun tulikin maistettua kiinalaisten hampurilaista (kuva alempana) tässä versiossa täytteenä oli mausteista lihaa sekä pähkinöitä, lämpimän pitaleivän välissä. Oli kyllä tosi hyvää ja päätinkin sit maistaa hieman toisenlaista maanantaina vielä ennen lähtöä, sen välistä löytyi mausteista kastiketta ja mitä luultavimmin haudutettua sianlihaa. En osaa sanoa kumpi oli parempi. Mutta oon vaan niin rakastunut kiinalaiseen ruokaan. On muuten paljon paljon parempaa kuin siellä Suomessa. 

Sunnuntaina nousimme ajoissa ja lähdimme katsomaan Terrakottasotilaita, jotka sijaitsevat noin. 40 km päästä kaupungista. Päivä oli lämmin ja sotilaat tosi hienoja. Ehdottomasti kokemisen sekä näkemisen arvoinen paikka. Aikamme katseltuamme palasimme kaupunkiin ja päädyimme syömään jonnekin paikallisten alueelle. Tytöt valkkasivat ruuakseen nuudeleita ja mä päätin testata karitsanleipäkeittoa. Oli kyllä tosi hyvää, siinä siis on pieniä leivän palasia, karitsan/lampaanlihaa sekä hiukan pieniä nuudeleita, kuumassa liemessä. Keittoa tulisi syödä jotenkin valmistettujen valkosipulien kanssa, mutta itse ajattelin että lähemmäs 10 valkosipulinkynttä on mulle vähän liikaa. Ruuan tilaaminenkin onnistui loistavasti, sillä eräs kiinalainen ystävä oli viestissä laittanut miten kyseinen ruoka kiinaksi kirjoitetaan. Ruuan jälkeen suuntasimme katsomaan antiikkimarkkinoita ja taolaista temppeliä. Päivän lopuksi käveltyämme aika paljon menimme vielä Suurelle Goose Pagotalle katselemaan noin puoli tuntia kestävää vesishowta. Kiina on kyllä maa yllätyksiä täynnä.

Maanantai meillä menikin sitten muslikorttelia kiertäessä ja moskeijassa käydessä. Lisäksi ehdimme suunnata katsomaan kello- ja rumputorneja, jotka sijaitsevat kaupungin keskustassa. Rumputorniin päädyimme sattumalta samaan aikaan kuin siellä oli rumpuesitys menossa ja pakko myöntää, että en oo koskaan nähnyt niin hyviä rummuttajia kuin siellä. Kuulostipa hassulta sanoa noin. Mutta totta joka sana.

Xi'an oli kyllä kokemisen arvoinen kaupunki, vaikka itse pidänkin enemmän meidän kotikaupungista Wuhanista ja Pekingista. Xi'anin liikenne on aivan kaaoottinen, kaupungissa on tällä hetkellä vain kaksi metrolinjaa ja oikeasti jos haluat metroon niiin ei auta muuta kuin vaan puskea kuten kaikki muutkin. Läheisyys tuo tunnelmaa, vai miten on.  Lisäksi teidän ylittäminen oli jotain aivan hullua, ihmisiä pilvin pimein, sit siin samassa sumassa autot ja mopot. Mopot joita ei ollut vaan pari vaan enemmänkin sata tai kaksi. Xi'anniin matkustettaessa kannattaa siis varautua juotuvansa kosketuksiin tuntemattomiin ihmisiin sekä ihmetteleviin paikallisiin, jotka saattavat tulla hypistelemään hiuksiasi. Itselleni näin ei käynyt vaan lähinnä kämppikselleni, jonka pitkä ja tummat letit aiheuttivat paikallisissa erityistä ihailua.

Kiina on loistava paikka makujenmatkalle, jokaisessa provinsissa on omat erikois ruokansa ja makunsa. Lisäksi ruuat vaihtelevat kaupunkien välillä paljon, esimerkiksi Re gan Miania, joka on Wuhanin kuuluisa nuudeliaamupala, et saa luultavisti mistään muualta kuin Wuhanista ja sen lähialueilta. Jotenka aina kun täällä matkustaa uuteen paikkaan pääsee kurkistamaan paikallisten ruokamaailmaan. On ollut tosi mahtavaa päästä maistelemaan ruokia, joista ei oo koskaan kuullutkaan tai joista Suomessa voi vaan unelmoida! Kannatan siis Kiinaan matkustamista avoimin mielin ja ennakkoluulottomin asentein, sillä tää on todellakin maa josta löytyy mahtavia perinteitä, kauniita ihmisiä ja uskomattomia maisemia ja makuja.

Kiinassa vanhan ja uuden välinen kontrasti on hyvinkin suuri. Aivan vierekkäin saattaa näkyä vanhaan tyyliin rakennettuja kiinalaisia taloja tai uusia pilvenpiirtäjiä. Uusien talojen rinnalla saattaakin hökkelikyliä, joiden asukkaiden olot eivät millään tavalla tunnu vastaavan länsimaista tasoa. Kontrastit myös korustuvat, esimerkiksi silloin kun monet omistavat uuden näköisiä autoja ja puhelimia, mutta talojen kunto usein heikko. Lisäksi ihmisten vaatteissa ja toimeentuloissa näkyy eroja, kaduilla on ihmisiä kerjäämässä ja aivan vieressä ykkösiinsä pukeutuneita business ihmisiä kiirehtimässä töihin. Oon alkanutkin miettimään, että missä kohtaa mun välittämisen raja menee, onko vain niin, että ne jotka vastaavat mun käsitystä kelvollisesta ihmisestä tarpeeksi arvokkaita saamaan parempaa kohtelua. Tai mitä tehdä tilanteessa, jossa köyhä ihminen tulee koputtamaan kädellesi ja pyytämään rahaa. Oon huomannutkin, että oon vasta alussa tässäkin asiassa ja samaan aikaan Jumala koputtaa mun sydäntä, että mä välitän näistä ihmisistä ja haluan avata sunkin sydämes aivan uudelle välittämisen tasolle. Eihän siinä kohtaa voi kuin ottaa jalka pois jarrupolkimelta ja antaa mun sydämen muuttua pelosta huolimatta. Tiiän, että en kykene omassa voimassani rakastamaan kaikkia ja muuttumaan, mutta Jeesus mussa rakastaa ja se riittää. 

-Salla