Ensimmäinen viikko takana ja vielä monta edessä

Multa on toivottu jo useempaan kertaan kuvia, joten tässä ainakin parit julkaisukelpoiset kuvat. En oo kauheesti kulkenut kamera kourassa, vaikka ehkä pitäisi. Niin ja paikallisten hienolla esimerkillä opin vielä nauttimaan selffieiden ottamisesta ja posettamisesta. Meidän netti on kyllä välillä superhidas, joten kuvien lataaminen saattaa ollakin sitten työn ja tuskan takana. Noo nyt niihin kuviin.

Nää pari kuvaa on meidän kämpiltä. 

Meidän jääkaapinovea koristaa toi oikeenpuolimmainen magneetti (jolle oon naureskellut jo pari päivää) ja löysin myös kiinan alkeet matkailijoille. Omaksi onneksi, sillä jätin kaikki turisti kirjat kotiin, että tolla kyl pääsee aika pitkälle vaikkakin sanojen lausuminen saattaa tuottaa ongelmia. 

Lauantaina kämppisten opiskelukaverit näyttivät meille kaupunkia, veivät pariinkin paikkaan katsomaan katuja ja ruokapaikkoja. Mitä erikoisempia ruokia tulikin maisteltua, kuten sellaista tikkuun poimittavaa hyytelömakeista. Sen koostumus oli kyllä hyvin jännä ja oli kuin olis jotain limaa syönyt eikä muistikan maku siin nyt kovin vahva ainakaan ollut, että multa taitaa jäädä seuraavan kerran välistä. Maisteltiin myös ruusukakkua ja sellaista kylmää makeeta tofupunainenpapu keitosta. Sekään ei ihan ollut mun makuun. Sit yhen ostarin alla oli sellaisia "pikaruoka" paikkoja, josta sai esimerkiksi ylemmässä kuvassa näkyvää ankankaulaa ja sit kans kanansiipiä. Kanansiivistä en tullut ottaneeksi kuvaa, mutta koko siivi oli seivästetty tikkuun ja paistettu sen kanssa. Kummatkin oli tosi hyviä ja niitä tulee varmasti syötyy uudestaan. Ankankaulan hintakaan ei ollut paha, sillä maksoi vaan euron ja näkyivät olevan paikallisten kovassa suosiossa niin pakko olla aika hyvää. Meidän oppaana olleet tytöt ostivat myös paahdettuja kastanjoita, joita saatiin maistella, ne kyl maistuivat lähinnä sokerisille perunoille. 

Käytiin illallisella tollasessa äyriäismestassa (kuva alempana), tytöt tilasivat meille rapuja ja katkarapuja sellasessa mausteliemessä sekä nuudeleita pähkinä kastikkeessa. Lisäksi juomana oli luumuista tehtyä mehua. Noitten rapujen ja katkarapujen syöminen oli kyl aika työlästä, mut sen arvoista. Kokonaisuudessaan ateria oli kyl tosi hyvä ja voisin mennä vaikka uudestaankin, vaikka tilaaminen ilman paikallista saattaisi olla hyvinkin hankalaa. Aterian hinnaksi tuli yhdeltä noin 8 euroa, joten ei paha ollenkaan. 

Tää vika kuva on meidän asunnon läheiseltä kadulta Han streetilta. Se on tosi hieno kävelykatu, josta löytyy hyvinkin hinnakkaita vaatekauppoja ja kahviloita. Ei siis mikään paikka, jossa hirveen usein kannattaa ostella juttuja. Paikka on kyl kaunis iltaisin kaikkine valoineen ja ihmismassoineen. Sieltä löytyy niin KFC kun H&M, ittee kyl kiinnostais poiketa kattoo niitten vaatteiden hintoja, että myydäänkö niitä samaan hintaan kuin Suomessa. Mutta enköhän mä vielä ehdi. 

Hintatasosta täällä vielä sen verran, että tavallinen supermarket on suht halpa, mutta jos menee siihen joka on enemmän länsimaaliseen makuun, saa asioista maksaa paljon enemmän kuin koti Suomessa. Metrolla ja bussilla matkustaminen on kyl kans aika halpaa, yks bussi matka maksaa 0.8 yuania eli hieman päälle 10 senttiä ja saat istua bussissa niin monta pysäkin väliä kuin tarvis. Metro matkat ovat hieman kalliimpia, mutta eivät sitten oikeasti kuitenkaan yksi matka maksaa 1.8 yuania eli 0.25 senttiä ja silläkin saa liikkua aika mukavan matkan. Hankittiiin viikon alussa mulle paikallinen kännykkäliittymä, mun whatsup toimii kyl kotona netin takia, mutta tekstarit ja soitot eivät enää tänne asti kantaudu. Liittymän hinnaksi kuussa tuli huimat 18 yuania, eli noin 2.5 euroa tämän kurssin mukaan. Ei siis paha ollenkaan!

Tänään suuntasin kansainvälisen seurakunnan tilaisuuteen, joka on aina sunnuntai iltapäivisin. Tiiättekö ne hetket ku meet aivan uuteen paikkaan tuntematta ketään yksin ja siellä kaikki tuntee toisensa tai edes jonkun. Mulla oli just sellanen fiilis ja meinasin melkein jättää välistä, mut sit aattelin että ei se kämpillä makoilu auta ollenkaan ja parempi vaan ottaa itteensä niskasta kii. Parempi puskee tän mukavuusalueen ulkopuolelle, jonka oon jo tässä parissa päivässä ehtinyt rakentaa. Pakko myöntää, että oli kyl sen arvoista eikä harmita yhtään vaikka matkoihin menikin hieman enemmän aikaa ku aattelin. Seuraavalla kerralla on sit jo paljon helpompi mennä ja tunnen nimeltä jo ainakin kaksi ihmistä + toiselle voin jopa soittaa! Seurakunnan ilmapiiri oli avoin ja ystävällinen, sellanen et tunsi itsensä tervetulleeksi. Tykkäsin erityisesti ylistyksestä ja siitä, että kaikki olivat tosi rentoja, vaikka mulla alkoi keskittyminen jossain kohtaa vähän herpaantua ku väsy alkoi painaa. Sit kans mun  harmikseni jokaisen uuden täytyi esitellä itsensä mikkiin, jos olis ollut mahdollista olisin mieluusti jättänyt sen välistä. Mutta eihän mulla ollut edes minne piiloutua, koska mun lisäks paikalla oli vain 4 vaaleaihoista ja mä taas kerran olin kaikista vaalein, joten ainakin loistin sieltä kaikkien keskeltä. Sit tilaisuuden lopuksi kaikkien uusien ihmisten tiedot kerättiin ja meille kerrottiin lisää toiminnasta. Luultavasti jo ensi viikolla sitten suuntailen Bible study ryhmään, joka sijaitsee meidän kampuksella. Jep elämä alkaa tästä asettua raiteilleen ja toinen kämppis totes, että saattaa tulla mun mukaan ensi viikolla. 

-Salla