Me tehtiin se, koettiin Peking viime viikonloppuna 48 tunnissa +junamatkat. Meidän matkamme alkoi lauantai aamuna viiden aikaan taksilla juna-asemalle. Ei siinä voinut kuin näyttää vain lähtöasemaa, kun yhteistä kieltä ei ole ja niin taksi vei meidät perille. Sen jälkeen olikin luvassa odottelua, melkein uusien kavereiden kanssa, sillä juna-asemalla meidän viereemme parkkerasi mielenkiintoisia kiinalaisia miehiä, joiden tuijotus jossain kohtaa alkoi tuntua hiukan vaivaannuttavalta. Päästiin me junaankin asti, huolimatta kaikista ryntäävistä kiinalaisista, joka sitten kiidätti meidät Pekingiin viidessä ja puolessa tunnissa. Matkaahan sinne Wuhanista on sellanen n. 1000 kilometriä ja vauhtia junassa parhaimmillaan oli hiukan yli 300 km/h.
Perillä pienen etsinnän jälkeen löydettiin oikea metrokin, Pekingin valtavasta metro kartasta ja parilla vaihdolla selvittiin kamojen kanssa lähellä Tian'anmenin aukiota sijaitsevalle Hostellille. Oltiin siin vaiheessa jo hiukan myöhässä aikataulusta, että ei ehditty kuin pudottaa kamat sinne ja lähteä katsomaan Tian'menin aukiota sekä kiellyttyä kaupunkia. Siinä kohtaa alkoi iskee tajuntaan, et hei oon oikeesti Pekingissa ja nää paikat oon nähnyt useita kertoja kuvista, en ollut selkeesti valmistautunut siihen henkisesti. Kielletyn kaupungin jälkeen kiivettiin vielä Jingshan puiston torniin katsomaan miltä Peking ja Kielletty kaupunki näyttävät ylhäältä käsin. Oli kyllä makeet maisemat ja Pekingista huomasi sen, että siellä ei ollut niin paljoa super korkeita taloja (kuten täällä meillä) ja ihmisetkin näyttivät huomattavasti pidemmiltä, joten en ollutkaan superpitkä niin kuin yleensä tääl.
Sitten suunnattiin siitä metrolle, jonne meidän matka kyllä kesti auttamattoman kauan, sillä harhailtiin paikallisella asuinalueella meidän huonon kartan kanssa. Oikeesti mitä siitä oppi, älä lähde Kiinassa kulkemaan pikkuteitä, ilman että tunnet seutua. Siitäkin kyllä hyvin selvittiin ja lopulta päädyttiin, sille markkinapaikalle jolle oli tarkoituskin.
Ja koska oltiin Pekingissa niin tietenkin meidän piti päästä katsomaan myös, Bird Nestia toisin sanoen linnunpesää taikka olympiakylää ja olihan se vaikuttava näky! Voitte sitten ite päätellä kumpi alapuolella olevista selffieistä oli se ensimmäinen. Päivän päätteeks vielä mentiin syömään ja lopulta Hostellille nukkumaan. Siinä kohtaa oltiin kaikki kyllä niin väsyneitä, että meidän ymmärrys ei tuntunut millään toimivan kun yritettiin hostellin respasta selvittää, että miten päästään aamulla Kiinan muurille. Tais respan poikaa hiukan hämmentää ku naureskeltiin menemään, eikä oikein tajuttu mistään mitä hän selitti. Ainakin yritys oli hyvä ja aamulla uusin voimin alkoi ohjeetkin kuulostaa paljon paremmilta.
Niin, sitä sitten lähdettiin sunnuntai aamuna Kiinan muurille, ensin hypättiin metroon joka vei meidät bussiasemalle, josta sitten valkattiin oikea bussi. Siinä oli hiukan sekaannusta bussilipun hinnasta ja vaikka mistä muusta, nooh olihan siellä muitakin matkalaisia Kiinan muuria katsomaan niin ei huolta. Matka bussilla kesti sellasen tunnin, sitten jossain välissä joku myyjämies käski kaikki turistit bussista pois liian aikaisin. Selkeesti aikeissa myydä liian kovaan hintaan meille matkan minibussilla keskukselle josta voidaan jatkaa toisella bussilla muurin juurelle. No onneksi yksi nainen puhui kiinaa ja saatiin neuvoteltua hinta sopivaksi, mulla oli kyllä sellanen olo että tässä ne vie meitä pässiänarussa ja olis tehnyt mieli jättää koko kyyti välistä. No ainakin matkalla oli hilpeä tunnelma, sillä kämppikset sanoivat että mennään sillä kun kerran hintakin on sama kuin ohjeiden mukaan. No ainakin päästiin oikeaan paikkaan ja sinne muurillekin.
Voin kyl sanoo, että sunnuntaina tulikin sit käveltyä aika mukavasti, jätettiin ostamatta kaapelihissi liput, sillä näyttivät liian kalliilta meidän budjettiin nähden ja siksi, taitettiinkin matka auringonpaisteessa patikoiden. Eihän se sinne muurille patikointi olisikaan ollut mitään, mutta lisäksi saatiin kiipeillä muurilla aika kivan matkan verran. Oikeesti voin sanoo, että se oli sen arvoista näkymät super kauniita ja muuri jotain uskomatonta. Niin kuin hyvä ystäväni olikin viestissä yön aikana todennut, Jumala tietää jokaisen kivenkin joka siinä muurissa on ja en voinut kuin vaan hämmästellä niiden kivien määrää. Plus sitä, et kuinka mahtavia asioita saan nähdä, kokea ja ennen kaikkea joista saan iloita. En voi edes sanoin kuvailla sitä kiitollisuuden määrää, että sain olla siel ja välillä mun oli tosi vaikee uskoo sitä edes todeksi. Oikeesti kiinan muuri on jotain, joka on must see.
Ylempi kuva yhden aamun aamupalasta, eli sellanen jännä pallo kyseessä, jonka sisällä on punapaputahnaa tai jotain vastaavaa. Hyvää kyllä, mutta ehkä vähän liian makeeta aamutuimaan.
Illalla suunnattiin vielä käymään silkkimarketissa, joka oli älyttömän kallis Kiinan hintatasoon nähden, sekä syömään Pekingin Ankkaa. Aivan, musta sinne kuuluikin mennä, koska jos jättäis sitä maistamatta niin se on vähän kuin menis Pekingiin käymättä Kiinan muurilla. Meille oli pariin otteeseen paikalliset suositelleet Quanjude -nimistä ravintolaa, joka on juuri pekingin ankasta kuuluisa. Sinne saatiinkin jonottaa tunti, mikä meni kävelykadun kauppoja katsellessa. Tilattiin kämppisten kanssa yksi ankka lisukkeineen, joihin kuului siis tummaa makeahkoa kastiketta, jotain vihannestikkuja (pitänee katsoa netistä mitä ovat), ankkaa sekä pannukakkuja joihin kaikki muut lisukkeet käärittiin. Yksi ravintolan työntekijä tulikin näyttämään meille kuinka ateria tulisi nauttia oikeaoppisesti. Täytyy kyllä myöntää, että ankka oli todella hyvää ja voisin syyä sitä kyllä paljon useamminkin. Musta on muutenkin kiva maistella uusia ruokia! Emily kyllä tuli ottaneeksi kuvan, jossa mun ilme näyttää just siltä, että pohdin tykkäänkö siit vai en ja taisin päätyä tulokseen että joo! Kyseistä kuvaa en kyllä taida lisätä tänne, sorii. Kun oltiin saatu ankkamme nautittua, lähdettiin vielä käymään night marketissa. Mitään erikoista siellä ei kyllä tullut maisteltua ja saakin nähdä, että uskallanko vielä jonain päivänä pistellä pari matoa tai skorppionia poskeeni.
Illalla vielä käveltiin Tian'anmenin aukion läpi ja nähtiin se koko kirkkaudessaan. Siinä kohtaa oltiin kyl niin väsyneitä meidän 14 h päivästä, että ei voinut muuta kuin suunnata nukkumaan. Meillä oli viel maanantai aamuna mukavasti aikaa katsella paikkoja, joten silloin käytiin vielä katsomassa Taivaan temppeliä eli Tiantania. Sää oli hiukan sateinen ja siksi olikin hyvä, että matkaan oli tarttuneet vedenkestävä takki ja sateenvarjo. Kuitenkin siinä meinas hartiat alkaa kuolla, kun kannettiin reppuja monta tuntia. Kävin kuvailemassa myös hiukan ruusuja Tiantanin ruusutarhassa. Oltiin siinä vaiheessa kyllä niin väsyneitä meidän hektisestä viikonlopusta, että ei voitu kuin laahustella paikasta toiseen ja lopulta lähteä kiitollisin ja uupunein jaloin takaisin kotiin. Tääki matka taitettiin junalla, nytkin sain uusia ystäviä Pekingin juna-asemalla sillä eräs suloinen pieni poika halusi tulla poseeraamaan meidän kanssa kuvaan. Ei siinä voi kuin sydän sulaa, kun toinen kävelee sun luo ja sanoo lapsen äänellä Ni hao sekä asettuu kuvattavaksi. Kuvan jälkeen poika palasikin äitinsä luo katsomaan kuvaa ja siinä sitten höpötteli kovasti jotain ja osoitteli mua. Hiukan kyllä harmitti kun ei ollut muumitarroja tai jotain muuta mukavaa annettavaa mukana.
Täytyy kyllä myöntää, että oli ihan hullu idea kokea Peking 48 tunnissa ja nähdä kaikki nähtävyydet, vielä kyllä jäi vaikka mitä näkemättä. Tässä tarviikin oikeesti parin päivän levon ja siten viikon päästä viikonloppuna suunnataan Xi'aniin viikonlopuksi. Mua odottaa myös matka Hong Kongiin, Jeee!
-Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti