Terkkuja Kiinasta

Jep, täällä sitä ollaan. Hassua kylläkin, lähes mikään ei oo vastannut sitä mielikuvaa joka mulle on Kiinasta tai sen kulttuurista annettu, kuitenkin joitain seikkoja oon huomannut. Kaupunki, jossa asun, Wuhan, on aivan erilainen kuin osinkaan kuvitella, kadut leveitä täynnä kasvillisuutta ja lisäksi autokaistoja on monia molempiin suuntiin. Liikennevaloissa hienot sekuntikellot, jotka näyttävät kuinka kauan vielä valo on vihreä ja sitten keltainen. Ainakin autoilijoiden tulisi tietää milloin liikkua ja minne, mutta en oo aina aivan varma siitä, että noudatetaanko määräyksiä yhtä täsmällisesti kuin Suomessa. Jalankulkijan ainakin on syytä varoa, sillä usein vaikka väri olisikin vihreä suojatien ylittämiseen, huomaa jostain autojen lähestyvän ja ne vain painaa riikkaria. Onkin siis paljon parempi katsoa milloin ja miten paikalliset liikkuvat ja kulkea tavallaan heidän kanssaaan samaa matkaa tai heidän varjollaan. Oon siis varmaan valtavan hieno näky kun kärkyn jonkun perässä tai yritän pysyä kävelytahdissa. Täällä selkeesti pienempi väistää isompaa. Niin ja sit paikalliset käyttää runsaasti sähköpyöriä, joilla mutkittelevat muun liikenteen seassa, usein jopa väärään suuntaan.

Mä sain jenkeistä kaksi kämppistä itselleni. Ihanaa, puhuvat hyvin enkkua, vaikka välillä jäänkin siin jälkeen ja pitää miettiä miten sanoa jotkin asiat. Ainakin on pakko yrittää selvitä ja puhua enemmän, ku ei oo ketään muuta mun puolesta puhumassa. Meillä on kyl kiva asunto, ei vastaa ihan länsimaalaista tasoa, mutta kaikki mitä tarvii löytyy kyllä täältä. Meil on pieni keittiö, sit kans olohuone, kylppäri ja jokaiselle omat huoneet. Lisäks löytyy kyl silitysrauta ja pyykkikone sekä vesiautomaatti niin saadaan aina puhdasta juomavettä. Tää alue, jolla asutaan on tosi lähellä yliopistonkampusta/tai on osa sitä ja harjoittelu sairaalakin on ihan vieressä. En vois olla tyytyväisempi meidän sijaintiin, vaikka itsensä hahmottaminen kartalta on ollut välillä hieman vaikeaa. Yleensä tää asunto on ollut vuokralla vierailevilla opettajilla ja professoreilla, mutta tänä syksynä meidän onneksi ketään ei ole tullut joten me ollaan saatu tää. Keittiön ruuanlaitto välineetkin alkaa käymään tutuiksi ja saatiin niitten käyttöön erikseen ohjeetkin. Meillä käy myös aina keskiviikkoisin siivoojatäti, jonka siivouksen tasosta en oikein osaa sanoa, ja hainkin kaupasta pesuseiniä- ja ainetta, että pysty vähän siivoilee. Omassa huoneessa mulla on parisänky, jonka patja on superkova (mutta ei huolta niin on muidenkin patjat) lisäksi on yöpöytälipasto ja pari isoa kaappia, joista toisen valtasin itselleni ja toisen jätin vuodevaatteille. Lisäksi mulla on ilmastointi, mun onnekseni sillä päivät olleet kuumia yli 30 astetta, eikä yötkään sen puoleen kovin viileitä oo.

Tällä viikolla on sattunut myös aika hauskoja kommelluksia. Kämppiksillä on alkanut jo harkka, joten päätin tänään lähtee kattoo missä läheinen metro menee, onnekseni se löytyi helposti ja siel oli jopa enkuks kuulutukset. Olin netistä kattonut hienosti mun matka kohteet, että osaisin luultavasti suunnistaa niille. No helpommin sanottu kuin tehty, löysin kyllä sitten lopulta yhdeltä juna-asemalta turisti infon jonka nainen vaikutti hyvin nuivaantuneelta kun keskeytin hänen lehden lukunsa ja kysyin karttaa, ja sit antoikin hirveen huonon turistikartan, jolla en loppujen lopuks tee varmaan mitään. Satuin kuitenkin läheiselle bussiasemalle, josta sain oikeenkin kartan vaikkakin kiinaksi, mutta mikäs siitä kun osaa sijoittaa itsensä kartalle ja katsoa että merkit ovat samat, ei sillä väliä vaikka niitä ei osaakaan lausua. Kartan ja hyvän suuntavaiston kanssa (tietenkin mulla on sellanen) hieman autettuna löysin monien katujen välistä kansainvälisen seurakunnan ja monta muuta kivan näköistä paikkaa. Ehkä, huomaa ehkä uskaltaudun menemään sinne joku päivä bussilla koska metrolta on aika mukava matka kävellä.

Paikalliset ihmiset myös tuijottaa avoimesti ja supisee keskenään kun huomaavat mut. Kyllähän mä tiiän, et oon vaalee vaikka mulla onkin tooosi hyvä rusketus kesältä. Paras vastaus tuijotukseen taitaa olla kyllä hymy, niin moni ihminen on hymyillyt takaisin ja voi kuinka kauniita ihmiset ovatkaan hymyillessään! Muutenkin ajattelen, että ihmiset täällä kuten myös siellä kotona ovat kauniita. Täällä naisten kauneusihanteita vastaa vaaleat naiset, mikä onkin hauskaa sillä meillä kaikki juoksevat heti rannalle ruskettumaan kun aurinko vähääkään pilkistää. Suurimmalla osalla naisista täällä on sateenvarjot päivänvarjona, jotta ehkäisevät ruskettumista, mutta silti oon näin ruskettuneenakin vaaleempi kuin paikalliset. Kämppikset totesivatkin, että vastaan näitä kauneusihanteita sinisine silmineni ja vaaleineihoineni. Vaikka heistä myös toinen on vaalea vedän taas kerran pidemmän korren tässä kilpailussa ja oon kyl vakavasti alkanut harkita sellasen päivänvarjon hommaamista. Tai ehkä alan käyttää sellaista sitten Suomessa.

Tänään yksi tyttö halusi ottaa kuvan mun kanssa ja yksi puistonvartija tuli viereen istuskelemaan kun istuin hetken ennen kuin jatkoin matkaa, sit kans rautatieasemalla olleet sotilaspojat oikein joukolla tuijottivat mua. Siin hetkessä oikeesti teki mieli vajoo maan alle, vaikkakin niitä alkoi naurattaa ku hymyilin niille vaan takas. Toivoisin kyllä, että osaisin edes vähän kiinaa, sillä en oo osannut vastata kellekkään ohikulkijalle joka on yrittänyt mulle puhua. Noo, mutta eiköhän se tästä parane ja aijon kyllä olla ärsyttävä ja kysellä miten mikäkin asia sanotaan.

Latailen tässä varmaan parin päivän sisään kuvia, kun vaan netti toimii niin että se ees jotenkin onnistuu. Joten siihen asti, nauttikaa alkavasta syksystä mä yritän tutustua paikalliseen kulttuuriin, ruokaan ja elämään täällä vielä parin päivän ajan, sillä maanantaina suuntaan sitten ensimmäiseen harkkaan.

-Salla